Muisti

Rauhan kuoleman jälkeen olen kärsinyt pahoista muistivaikeuksista. En ole ennen tarvinnut käyttää kalenteria, jotta muistaisin henkilökohtaiset menoni ja töissäkin olen muistanut suurin piirtein viikon työt ja asiakkaat kerrallaan. Olen muistanut, missä tavarat ovat. Olen muistanut ihmisten nimet ja lisäksi minullakin ollut todella hyvä kasvomuisti.

Rauhan kuoleman jälkeen en ole muistanut minulle varattuja psykologi, lääkäri tms. aikoja, vaan ne ovat sähköpostimuistutuksena, kalentrimuistutuksena ja jos on ollut mahdollista saada tekstiviestimuistuts, olen ottanut senkin. Silti on käynyt niin, että minulla on mennyt aikoja ohi. Puhelin hälyttää, että on psykologiaika, mutta en ole älynnyt sen koskevan tätä päivää. Olen nähnyt kaupassa minulle tutun ihmisen, mutta en ole tunnistanut häntä. Kun minulta kysytään, mitä teitte viikonloppuna tai viime viikolla, en muista. Joudun käyttämään vastaamiseen energiaa ihan erilailla. Pienen töissäoloni aikana nimet eivät jääneet mieleeni, vaan jouduin tarkistamaan ne useita kertoja. Opiskeluiden alussa en muistanut päivän ohjelmaa, vaikka olin illalla sen tarkastanut. Varsinkin alussa kaupassa en muisttanut, mitä menin ostamaan. En löytänyt haluamiani tuotteita. Vaikka kauppalista oli mukana, osa tavaroista jäi ostamatta. Nämä asiat ovat hiukan helpottaneet, mutta edellenkään en meinaa löytää autoa parkkipaikalta.

Minusta tuntuu, että koska lapsen kuolema on niin kokonaisvaltainen, ettei päähän mahdu juuri mitään muuta. Päässä hakkaa vain ajatus, että minun lapseni kuollut. Päivät ovat suoriutumista surun kanssa. Tuntuu, kun mieli ei haluaisi ottaa vastaan mitään muuta tietoa. Lapsen kuolema on niin luonnotonta, että tarvitaan koko aivokapaisteetti käsittämään, mitä on tapahtunut. Muulle ei jää tilaa.