Luottamus

Haluaisin kertoa teille raskaudesta ja sen etenemisestä. Haluaisin jakaa jokaisen pelkoni, jokaisen paniikkini, jokaisen kohtaamiseni terveydenhuollon kanssa, jokaisen googlettamani asian. En kuitenkaan osaa ja toisaalta, en tiedä haluanko, että tästä raskaudesta päällimäisenä muistona jää pelko, koska peloissani olen, koko ajan. Pelkään niin monta asiaa ja pelkään niitä niin paljon, etten edes uskalla niitä kirjoittaa. Puhun "tästä raskaudesta" luontevammin kuim vauvasta. Ymmärrän toki, että sisälläni kasvaa uusi ihminen, kuulen hänwn sydämen sykkeensä ja näen hänet ultrassa. Voin ajatella nimeä ja valita vaunuja. Tunnen potkut ja mieskin tuntee. Silti ajatus siitä, että meillä on pian toinen elävä lapsi, tuntuu todella kaukaiselta ja epätodelliselta.

En ole toivonut mitään muuta ja suojelen tätä lasta jokaisella teollani ja käyn tiiviisti seurannassa. Huolehdin ja toivon. Pelko vain varjostaa niin suurena, että luottamuksen rakentaminen käy vain hauraana lankana, silmukka kerrallaan. Se rakentuu hetken, kunnes pelko purkaa kudelmaa taas. 

En olisi ikinä uskonut, kuinka vaikeaa pelko on pitää aisoissa ja kuinka lamaannuttavaa se on. Teen kaikkeni, pitääkseni pelon aisoissa, mutta luottamus on näistä kilpakumppaneista usein alakynnessä. Laitoin jääkaapin oveen lapun, jossa lukee, että saamme elävän vauvan 2017. Näen sen siitä päivittäin. Teen hengitysharjoituksia, jossa sisään hengityksellä ajattelen, että raskaus sujuu.hyvin ja uloshengityksellä, että saamme elävän ja terveen vauvan. Ajattelen aktiivisesti, että olen onnellinen tästä raskaudesta ja että rakastun tähän vauvaan päätä pahkaa. Tämä hauras rakennelma yrittää pitää pelon ulkopuolella, mutta jostain raosta se aina tulee ja valtaa tilaa, mustana ja kuristavana.

Onneksi olen saanut mielettömän tiiviin ja upea tuen, jolla olen saanut pidettyä pää parkani jotenkin kasassa.

Saamme pian terveen ja elävän vauvan. Raskaus sujuu loppuun asti hyvin. Kaikki menee hyvin. Luotan siihen.