kastemekko

Suvussamme on kastemekko, jossa on kastetu äitini sisaruksineen ja kaikki meidät serkukset. Kastemekkoon on kirjailtu siinä kastettujen nimet. Esikoinen oli ensimmäinen uutta sukupolvea, joka kastemekossa on kastettu. Olen säilyttänyt kastemekkoa kotonani, koska sitä ei ole tarvittu esikoisen syntymän jälkeen. Rauha oli määrä kastaa siinä myös.

Nyt mummoni kertoi serrkuni odottavan vauvaa ja serkku haluaisi sen kastemekon oman vauvansa ristiäisiin. En halua antaa sitä. En halua, että joku muu kastetaan siinä, kun Rauhaakaan en saanut siinä kastaa. Sain hysteerisen itkukohtauksen. Olen niin kateellinen ja katkera. Miten kukaan voi jo ennen lapsen syntymää olla niin luottavainen, että kaikki menee hyvin, että pyytää jo kastemekkoa? En enää koskaan voi olla niin luottavainen ja toiveikas. Normaali. Itselleni päälimmäisinä ovat synkät tunteet ja mielikuvat hautajaisista, kun kuulen jonkun odottavan vauvaa.

Rauhan nimeä ei ole kirjailtu kastemekkoon. Haluan, että se kirjaillaan siihen, ennen kuin serkun vauva siinä kastetaan. Jos olisin elänyt samaa elämää silloin, kun vielä odotin Rauhaa, olisin ottanut kastemekon sairaalaan varmuuden vuoksi. Hätäkasetta varten. Hätäkastehan on normaalia meille. Silloin Rauha olisi kastettu siinä. Ei mekkoa olisi voinut pukea Rauhan päälle, koska hän oli kiinni elämää ylläpitävissä laitteissa, mutta mekko olisi ollut siinä hänen päällään. Jos elämä olisi ollut kohtuullinen ja Rauha olisi saanut elää, hänet olisi kastettu siinä mekossa. Rauha on viimeisin sukuun kastettu jäsen. Suku ei juhli hänen syntymäpäiviään, rippijuhliaan tai ylioppilasjuhliaan. Hänen koulukuvansa eivät ole hyllyn reunalla. Mutta aina, kun sukuun syntyy vauva, hänet muistetaan kastemekon vuoksi. Edes silloin hän on muillekin konkreettisesti ollut olemassa. Sen ansaitset, lintuseni.