Tällä viikolla Rauha on ollut enemmän ajatuksissa ja teoissa kuin tavallisesti arjen pyörityksessä. En tiedä, tekeekö joulun aika sen, että kaipaan enemmän. Juhla konkretisoi sen, mitä arjessa puuttuu.
Tällä viikolla oli Käpy ry:n joulujuhla ja olimme esikoisen kanssa siellä. Askartelimme Rauhalle koristeita joulukuuseen Olin niin ylpeä siitä, millaisella pieteetillä esikoinen suhtautui askarteluun. Täytyi olla tietty muoti, tietty väri ja tietyt koristeet. Sytytimme Rauhalle kynttilän.
Oli joullahjaostoksilla ja jo kaupasta poistuessani huomasin, että kaupassa voi osallistua joulupuu keräykseen. Keräyksessä voi ostaa lahjan joka lahjoitetaan vähävaraiselle perheelle. Päätin ostaa lahjan, jonka saisi Rauhan ikäinen tyttö. Valitseminen ei ollut lopulta vaikeaa. Jotain hempeää, pehmeää ja suloista. Varmistelin vielä myyjältä, että käyhän tämä lahja monen ikäiselle. Myyjä kysyi että oliko sinulla joku tietty ikä mielessä. Ja sieltä se hyökyi, ennalta varoittamatta surun aalto. Aloin itkemään kassalla ja selitin myyjälle, kuinka minun lapseni on kuollut ja haluan ostaa lahjan tytölle, jonka ikäinen hän olisi. Ei minun ollut tarkoitus kertoa. Olin ihan reippalla mielellä. Mutta näköjään suru voi edelleen tulla varoittamatta ja muistuttaa, miten paljon omaa rakasta lintusta kaipaan. Onneksi suru tuli. Se on tuttu minulle jo. Se lopulta puhdistaa ja antaa minun hetken viivähtää Rauhan luona. Juhlavalmisteluissa, arjen keskellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti