torstai 15. kesäkuuta 2017

Kuolleiden lasten kevätjuhla

Tällä viikolla oli vertaisten kesäjuhla ja ajattelin, että se on Rauhan kevätjuhla. Ei siellä suvivirttä laulettu, eikä todistuksia jaettu. Vaikka jokainen meistä vanhemmista olisi todistuksen ansainnut. Kiitettävä arvosana elämän jatkamisesta julmassa maailmassa. Kiitettävä arvosana lapsen hautaamisesta, vaikkei sellaiseen tilanteeseen pitäisi joutua. Kiitettävä arvosana hengittämisestä.


Kevätjuhlissa oli hauskaa. Toki paljon mieluummin olisi viettänyt kevätjuhlaa kanssasi päiväkodissa tai kerhossa. Mutta tässä tilanteessa, juhlasi olivat parhaat mahdolliset. Sait oman oranssin kynttilän. Sain ajatella sinua arjen kiireessä koko illan ja puhua sinusta. Mielessäni annoin itselleni kympin todistuksen. Olen elänyt ensimmäisen vuoden ilman sinua. Elän edelleen. En musertunutkaan. En  saa laulaa juhlissasi koskaan Suvivirttä, ikävä ei koskaan lopu, mutta elän. Elän sittenkin. Se riittää.




Rauha


Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?


Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.


Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.


Eino Leino

2 kommenttia:

  1. Hei. Niin totta nuo viimeiset lauseet....vuosi ilman sinua...en musertunut, elän sittenkin ja se riittää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommnetistasi ja kiva, kun olet löytänyt blogiini. Voimai sinulle omalla polullasi

    VastaaPoista