maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rauha, tuu keinumaan!

Olin esikoisen kanssa puistossa ja kuulin, jonkun kutsuvan sinua, rakkaani. Pyysi sinua keinumaan. Hätkähdin. Olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, että kuulin nimesi jollain toisella lapsella. Ethän toki vielä olisi niin iso, että voisit juoksennella puistossa ja mennä halutessasi keinumaan. Sinulle se ei ole mahdollista. Jollekin toiselle Rauhalle on.


Miten erilainen puistoreissu olisikaan ollut, jos sinä olisit ollut kanssamme? Miten erilaista elämämme olisikaan? Nyt saan siitä vain pieniä aavistuksia, kun joku muu huutaa nimeäsi. Onni läikähti minussa, kun kuulin kauniin nimesi, mutta samalla tulin hyvin surulliseksi. Minä en voi koskaan kutsua sinua. Joku toinen saa viettää päivää puistossa oman maailman rakkaimman Rauhan kanssa.

2 kommenttia:

  1. Minä jouduin samankaltaiseen tilanteeseen kun oma vauvani olisi ollut 3kk . Lapsi joka oli samaniminen kuin omani olikin jo 9kk. Ajattelin ettei lapseni tulisi ikinä olemaan yhtäkään vuotta ei kuukautta.Joka päivä pelkään mikä asia muistuttaa menetetystä lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen pahoillani menetyksestäsi. Minulla on tuollainen samanlainen olo töissä, siellä on muutama äiti, joilla on samanikäiset lapset kuin Rauha olisi. Pelkään aina, milloin lapsista aletaan puhua ja siksi usein vetäydyn. Muistutus tekee niin kipeää.

      Poista