Jos häntä ei olisi ollut

Olisinko vaihtanut elämäni sellaiseksi, johon ei kuulu Rauhaa? En. Lapsi on niin rakas kuolleenakin, että hänen olemassaolonsa ja kuolemansa on ehdottomasti parempi vauhtoehto, kuin jos häntä ei olisi ollut lainkaan.

Pohdin paljon sitä, että olisinko elämäni ollut helpompaa, jos emme olisi koskaan saaneetkaan toista lasta. Jos olisimmekin lopettaneet lapsettomuushoidot, lopettaneet toisen lapsen yrittämisen? Varmasti suru siitä, että toista lasta ei tullut olisi ollut helpsmpi kestää. Vamasti elämäni olisi ollut joiltain osin huolettomampaa. Varmasti perusturvallisuuteni olisi ollut paremmissa kantimissa.

Mutta elämä ilman, että Rauha ei olisi tullut.. Sekin tuntuu vaikealta. En olisi saanut olla hämillsen onnellinen huomatessani olevani raskaana. En olisi saanut ihanaa jännitystä saatuamme tietää odottavamme tyttöä ja pohdiskelua siitä, millaista tytön kanssa olisi. En olisi saanut ihanaa raskausvatsaa ja tuntea Rauhann vilkasta liikehdintää, aivan sydämeni alla.  En olisi sanut niitä yhdeksää kuukautta, jolloin Rauha kasvoi, eli ja jolloin hänet tunsin. Emme olisi saaneet omaa lastamme.

Toki meille jää mysteeriksi, millaista tytön kanssa eläminen olisi ollut. Moni muukin asia jää mysteeriksis.  Joudun elämään loppu elämäni ilman Rauhaa. Se tuntuu loputtoman pitkältä ajalta ilman rakasta lasta. Mutta onneksi hän tuli. Onneksi saimme hänen kanssaan edes sen lyhyen hetken, hänen kokonaisen ja arvokkaan elämänsä. Minun sydämeni allla ja meidän käsivarsillamme.


Niin pieni
viaton
kevyt kuin perhosenlento
puhas kuin enkeliuni

Äitisi kyyneleet
runsaat
polttavat
kuka laskisi niiden määrän
kuin suurinta iloaan
suurinta suruaan vuotavat

Mutta kukiksi puhkeavat
ruusuiksi hehkumaan
kieloiksi tuoksumaan
siellä missä kuljet
silmänkantamattoman
kyynelkukkameren keskellä
ihmettelet
näinkö rakas olit
vaikka päiväsi niin lyhyt
-Maaria Leinonen